Raskausdiabetes - toteaminen, hoito ja seuranta

Raskausdiabetes liittyy useimmiten insuliiniresistenssiin ja muistuttaa siten tyypin 2 diabetesta. Näissä diabetesmuodoissa haima pystyy muodostamaan insuliinia, mutta insuliinin teho kudoksissa ei ole riittävä (suhteellinen insuliinin vajaus). Pieni osa raskausdiabetestapauksista osoittautuu myohemmin hitaasti kehittyväksi tyypin 1 diabetekseksi. Lisäksi on olemassa geenimutaatiosta johtuva diabetes (esim. MODY), jossa haiman insuliini eritys on puutteellista. Tämä diabetes periytyy vallitsevasti eli dominantisti, jolloin perheen eri sukupolvissa esiintyy samaa tautia sairastavia. Geenimutaatiosta johtuva diabetes muistuttaa tyypin 2 diabetesta, mutta se alkaa useimmiten jo nuorella iällä. Osa raskausdiabetespotilaista kuuluu tähän geenimutaatiosta johtuvaan diabetesryhmään. Edellä olevan perusteella raskausdiabeteksen määritelmä on tehty yksinkertaiseksi: se on diabetesmuoto, joka ensimmäisen kerran todetaan raskauden aikana. Määritelmä sisältää siten kaikki diabeteksen eri muodot, vasta raskauden jälkeen voidaan varmuudella todeta mistä diabetesmuodosta on kysymys.

Raskausdiabeteksen riskitekijöitä ovat mm. ylipaino (painoindeksi ennen raskautta yli 25), lähisuvussa on tyypin 2 diabetestä, sokerin erittyminen virtsaan tai aikaisemmin syntynyt lapsi on ollut huomattavan kookas syntyessään. Jos nykyisessä raskaudessa epäillään kookasta lasta, on syytä tehdä 2 t:n sokerirasitus. Sen sijaan tyypin 1 diabeteksella ei ole yhteisiä riskitekijöitä.

Suomessa raskausdiabeteksen toteamiseen käytetään 2 t:n sokerirasitustestiä 75 g:lla glukoosia 12 t:n paaston jälkeen. Ennen sokerirasitusta ei saisi noudattaa raskausdiabeteksen hoitoon tarkoitettua ruokavaliota, vaan raskaana olevan olisi nautittava runsaasti hiilihydraatteja sisältävää ravintoa 2-3 päivän ajan. Sokerirasitustesti tehdään tavallisimmin 24. - 28. raskausviikoilla raskaana oleville, joilla on raskausdiabeteksen riskitekijöitä. Tarvittaessa se on kuitenkin tehtävä aikaisemmin, mutta testi on uusittava esim. 28. raskausviikolla, jos alkuraskaudessa tehty testi on normaali. Kahden tunnin sokerirasitustestin raja-arvot ovat: paasto 5.3 mmol/l, 1 t:n arvo 10.0 mmol/l ja 2 t:n arvo 8.6 mmol/l.

Jos ainostaan 1 arvo on poikkeava, hoidoksi riittää ruokavalio. Jos 2 tai kaikki 3 arvoa ovat poikkeavia, tehdään verensokerin vuorokausikäyrä ruokavaliohoidon aikana. Tämän tarkoituksena on todeta riittääkö ruokavalio pitämään verensokeritaso riittävän alhaisena vai tarvitaanko dieetin lisäksi insuliinihoitoa raskauden loppuajaksi. Jos vuorokausikäyrässä tai seurannassa verensokerin paastoarvot (ateriaa edeltävät arvot) ovat toistuvasti yli 5.5 mmol/l ja/tai aterian jälkeiset arvot (1.5 t ateriasta) ovat yli 7.8 mmol/l, aloitetaan yleensä dieetin lisäksi insuliinihoito. Jotkut sairaalat käyttävät aterian jälkeisenä raja-arvona 7.3 mmol/l.

Raskausdiabeetikon lapsi voi kasvaa kohdussa normaalia suuremmaksi (makrosomiseksi). Jos ruokavaliohoito on riittävä pitämään verensokeritaso alhaisena, ainoastaan 4% lapsista on ylisuuria syntyessään. Tämä ei poikkea ei-diabeetikkojen ylisuurten lasten määrästä. Jos dieetin lisäksi joudutaan aloittamaan insuliinihoito, ylisuurten lasten määrä on nelinkertainen (16%). Tämä ei tietenkään johdu insuliinihoidosta, vaan äidin verensokerin kohonneesta tasosta ennen hoidon aloittamista. Ruokavaliolla hoidetut raskausdiabeetikot lähetetään 3-4 viikkoa ennen laskettua aikaa synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalle lapsen koon arvioimista ja synnytyksen suunnittelua varten. Insuliinia tarvitsevien raskausdiabeetikkojen seurannan periaatteet ovat samat kuin tyypin 1 diabeetikkojen raskauksissa. Insuliinihoitoisten diabeetikkojen raskauksia seurataan ja synnytykset hoidetaan vähintään keskussairaalatasoisessa synnytyssairaalassa.

Ruokavaliolla hoidetuilla raskausdiabeetikoilla on myöhemmin elämässään 10 - 40% :n mahdollisuus sairastua tyypin 2 diabetekseen. Insuliinihoitoisilla raskausdiabeetikoilla vastaava luku on yli 50%. Tämän vuoksi tulisi kaikilta naisilta, joilla on todettu raskausdiabetes, mitata verensokeri 6 ja 12 kk:n kuluttua synnytyksestä ja sen jälkeen vähintään kerran vuodessa.

Kari Teramo
Professori, Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri